Atlas Kansallismuseo

Tausta

Kansallismuseon laajennus toteutetaan pääosin maan alle, mikä asettaa rakenteille korkeat vaatimukset kosteusteknisestä toimivuudesta, tiiviydestä ja toteutettavuudesta. Tavoitteena oli ratkaisu, joka tukee arkkitehtonista laatua ja soveltuu työmaan aikataulu- ja laatuvaatimuksiin ilman raskaasti sääriippuvia työvaiheita.

Lähestymistapa (yleistaso)

Vedeneristys toteutettiin rakenteellisesti betonimassan lisäaineistuksella, jolloin tiiveys on osa rakenteen perusominaisuutta. Saumojen toteutuksessa käytettiin itsensä tukevia työsaumaelementtejä, joihin voidaan liittää vesitiiveyttä varmentavia osia sekä mahdollisuus jälkikäsittelyyn.

Halkeamanhallinta ohjaa kutistumasta ja lämpöliikkeistä johtuvat halkeamat ennalta määriteltyihin kohtiin, mikä tukee rakenteen eheyttä. Valujärjestys suunniteltiin niin, että lohkokoot ja etenemislogiikka palvelevat sekä toteutusvarmuutta että laadunvalvontaa. Menettely vähentää erillisiä työvaiheita ja sääalttiutta verrattuna perinteisiin kalvomaisiin ratkaisuihin.

Merkitys käytännössä

Lähestymistapa yksinkertaistaa työmaan vaiheistusta, parantaa ennakoitavuutta ja tukee rakenteellista tiiviyttä kriittisissä rajapinnoissa. Samalla se vähentää huoltoriippuvuutta ja tukee pitkää käyttöikää ilman, että toteutus nojaa useisiin erillisiin vedeneristyskerroksiin. Menetelmä on sovellettavissa myös muihin vaativiin maanalaisiin kohteisiin, joissa halutaan yhdistää arkkitehtoniset tavoitteet ja kosteustekninen toimivuus.

Seuraava askel

Tarvitsetko avustusta maanalaisen rungon vedeneristykseen ja saumoihin liittyvissä kysymyksissä? Ota yhteyttä – hahmotellaan kohteeseesi sopiva perustusratkaisu.