Mitä tarkoittaa rakennuksen hiilijalanjäljen pienentäminen korjaushankkeessa?

Rakennuksen hiilijalanjäljen pienentäminen korjaushankkeessa tarkoittaa tietoisia valintoja, joilla vähennetään korjaustyöhön liittyviä kasvihuonekaasupäästöjä koko elinkaaren ajalta. Käytännössä tämä koskee materiaalivalintoja, purettavan aineksen hyödyntämistä, energiatehokkuuden parantamista sekä työmaan logistiikkaa. Korjausrakentaminen on Suomessa merkittävä ilmastoteko, sillä olemassa olevan rakennuskannan kunnostaminen tuottaa huomattavasti vähemmän päästöjä kuin uudisrakentaminen. Seuraavat kysymykset avaavat aiheen keskeisimmät osa-alueet käytännönläheisesti.

Mistä rakennuksen hiilijalanjälki muodostuu korjaushankkeessa?

Rakennuksen hiilijalanjälki korjaushankkeessa muodostuu pääasiassa kolmesta lähteestä: käytettävien rakennusmateriaalien valmistuksen päästöistä, rakennustyömaan energiankulutuksesta ja kuljetuksista sekä purettavan materiaalin käsittelystä. Näistä materiaalien valmistus on tyypillisesti suurin yksittäinen päästölähde.

Korjaushankkeessa on tärkeää erottaa toisistaan niin sanotut embodied carbon eli rakenteisiin sitoutuneet päästöt ja operational carbon eli rakennuksen käytönaikaiset päästöt. Korjaushankkeen yhteydessä syntyvät rakennusmateriaalien valmistuspäästöt ovat kertaluonteisia, mutta niiden vaikutus voi olla merkittävä. Esimerkiksi betonin, teräksen ja eristysmateriaalien valmistus kuluttaa paljon energiaa ja tuottaa hiilidioksidia.

Lisäksi on huomioitava purkujätteen määrä ja sen loppusijoitus. Kaatopaikalle päätyvä rakennusjäte tuottaa päästöjä, kun taas kierrätetty tai uudelleenkäytetty materiaali pienentää kokonaishiilijalanjälkeä. Työmaan koneiden polttoaineenkulutus ja materiaalien kuljetusmatkat vaikuttavat myös kokonaisuuteen, vaikka niiden osuus on yleensä pienempi kuin materiaalien valmistuspäästöt.

Miten korjausrakentaminen vertautuu uudisrakentamiseen päästöjen kannalta?

Korjausrakentaminen tuottaa selvästi vähemmän kasvihuonekaasupäästöjä kuin uudisrakentaminen, koska olemassa oleva rakenne hyödynnetään eikä kaikkea tarvitse rakentaa alusta asti. Uudisrakentamisessa perustukset, runko ja vaippa aiheuttavat suuren materiaalipäästökuorman, jolta korjaushankkeessa pääosin vältytään.

Kun rakennus puretaan ja rakennetaan uudelleen, tuotetaan huomattava määrä purkujätettä ja kulutetaan uusia raaka-aineita. Korjaushankkeessa sen sijaan voidaan säilyttää kantavat rakenteet, julkisivu tai ainakin osa niistä, mikä laskee materiaalien hiilikuormaa merkittävästi. Tämä on erityisen tärkeää betonirakenteisten kerrostalojen kohdalla, joissa runko edustaa suurta osaa rakennuksen elinkaaripäästöistä.

On kuitenkin tärkeää huomata, että heikosti suunniteltu korjaushanke voi myös tuottaa tarpeettomia päästöjä. Jos korjaustyössä käytetään materiaaleja ylenpalttisesti tai valitaan korkean hiilijalanjäljen tuotteita ilman harkintaa, etu uudisrakentamiseen nähden pienenee. Tästä syystä ympäristöystävällinen korjausrakentaminen edellyttää suunnittelua ja materiaalitietoisuutta.

Mitkä rakennusmateriaalit pienentävät hiilijalanjälkeä eniten?

Hiilijalanjälkeä pienentävät eniten materiaalit, joiden valmistus tuottaa vähän kasvihuonekaasuja, jotka ovat pitkäikäisiä tai jotka sitovat hiiltä rakenteisiin. Korjaushankkeessa keskeisiä valintoja ovat puurakenteet, kierrätetty kiviainesbetoni, biospohjaiset eristeet sekä geopolymeerisideaineet perinteisen sementin sijaan.

Puu on erityisen hyvä valinta, sillä se sitoo hiiltä koko käyttöikänsä ajan. Puupohjaiset eristeet, kuten puukuitulevy tai selluvilla, ovat hiilipositiivisia vaihtoehtoja mineraalivillalle tai EPS-eristeelle. Myös kierrätetyn kiviaineksen käyttö betonissa vähentää neitseellisen louhitun materiaalin tarvetta.

Julkisivukorjauksissa kannattaa harkita materiaaleja, joilla on pitkä käyttöikä ja alhaiset huoltotarpeet. Kiviainespohjaiset pinnoitteet ja rappaukset ovat kestäviä vaihtoehtoja, jotka vähentävät tarvetta uusintakorjauksille tulevina vuosikymmeninä. Me Sulin Oy:ssä tarjoamme kiviainespohjaisiin rakenteisiin erikoistuneita tuotteita, jotka on suunniteltu suomalaisiin olosuhteisiin ja joiden elinkaarikestävyys on osoitettu pitkäaikaisessa käytössä.

Miten hiilijalanjälki lasketaan korjaushankkeessa käytännössä?

Korjaushankkeen hiilijalanjälki lasketaan elinkaariarvioinnin (LCA) menetelmällä, jossa kartoitetaan kaikkien käytettävien materiaalien, työmaaenergian ja kuljetusten päästöt standardoitujen kertoimien avulla. Laskenta perustuu ympäristöselosteisiin (EPD) ja kansallisiin päästötietokantoihin.

Käytännön laskenta etenee seuraavasti:

  1. Materiaalimäärien inventaario: Listataan kaikki korjauksessa käytettävät materiaalit ja niiden määrät.
  2. Päästökertoimien haku: Jokaiselle materiaalille haetaan EPD-selosteesta tai kansallisesta tietokannasta hiilijalanjälkikerroin (kg CO₂e per yksikkö).
  3. Työmaan energianlaskenta: Arvioidaan koneiden, lämmityksen ja sähkön kulutus työmaan aikana.
  4. Kuljetuspäästöt: Lasketaan materiaalien kuljetusmatkat ja ajoneuvotyypit.
  5. Yhteenlaskenta ja vertailu: Kaikki päästöt lasketaan yhteen ja verrataan hankkeen tavoitteisiin tai viitearvoihin.

Laskentaan on saatavilla digitaalisia työkaluja, kuten ympäristöministeriön ohjeistukset, jotka tukevat suunnittelijoita ja rakennuttajia laskentaprosessissa. Tärkeintä on aloittaa laskenta riittävän aikaisessa suunnitteluvaiheessa, jotta tuloksia voidaan hyödyntää materiaalivalinnoissa.

Mitä säädökset vaativat rakennuksen hiilijalanjäljeltä Suomessa?

Suomessa rakennuksen hiilijalanjäljen laskentavelvollisuus on laajentunut uuden rakentamislain myötä. Vuodesta 2025 alkaen tiettyjen uudisrakennusten on täytettävä hiilijalanjälkeä koskevat vaatimukset, ja säädöskehys laajenee asteittain koskemaan myös laajempia korjaushankkeita.

Rakentamislaki 2023 loi perustan ilmastoselvitysten ja hiilijalanjälkilaskennan velvoittamiselle rakennuslupaprosessissa. Vuonna 2026 vaatimukset koskevat erityisesti uudisrakentamista, mutta laajamittaiset korjaushankkeet voivat myös edellyttää hiilijalanjälkilaskentaa, jos hanke rinnastetaan laajuudeltaan uudisrakentamiseen.

Käytännössä säädökset edellyttävät:

Säädöskehitys on Suomessa linjassa EU:n rakennusten energiatehokkuusdirektiivin (EPBD) ja laajemman vihreän siirtymän kanssa. Suunnittelijoiden ja rakennuttajien on syytä seurata ympäristöministeriön päivityksiä aktiivisesti, sillä vaatimukset tiukentuvat lähivuosina.

Milloin hiilijalanjäljen pienentäminen kannattaa priorisoida korjaushankkeessa?

Hiilijalanjäljen pienentäminen kannattaa priorisoida erityisesti silloin, kun korjaushanke on laajamittainen, materiaalimäärät ovat suuria tai rakennuksen jäljellä oleva käyttöikä on pitkä. Mitä enemmän uusia materiaaleja hankkeessa käytetään, sitä suurempi vaikutus materiaalivalinnoilla on kokonaispäästöihin.

Priorisointi on perusteltua seuraavissa tilanteissa:

Pienissä pintaremonteissa tai yksittäisten komponenttien uusimisessa hiilijalanjälkilaskennan hyöty suhteessa työmäärään on pienempi. Tällöin riittää usein, että valitaan pitkäikäisiä ja kierrätettäviä materiaaleja ilman kattavaa elinkaarianalyysiä.

Asiantunteva suunnittelu on avainasemassa oikeiden prioriteettien tunnistamisessa. Me Sulin Oy:ssä autamme rakennuttajia ja suunnittelijoita löytämään kestävät ratkaisut, jotka palvelevat sekä rakennuksen teknistä toimivuutta että ilmastotavoitteita. Ota yhteyttä asiantuntijoihimme, niin selvitetään yhdessä, miten korjaushankkeenne hiilijalanjälkeä voidaan pienentää tehokkaasti ja käytännönläheisesti.

Ota yhteyttä

Insinööritoimisto Sulin Oy
Valuraudankuja 8
00700 Helsinki
+358 9 3505 700
myyntipalvelut@sulinoy.fi

Y-tunnus: 2036138-0

Kaikki yhteystiedot