Mitä eroa on energiatehokkuusluokilla A ja B korjausrakentamisessa?

Energiatehokkuusluokkien A ja B välinen ero korjausrakentamisessa on merkittävä: A-luokka edellyttää huomattavasti laajempaa energiankulutuksen pienentämistä kuin B-luokka, ja käytännössä se vaatii useamman teknisen järjestelmän uusimista tai tehostamista samanaikaisesti. B-luokka on monille taloyhtiöille ja kiinteistönomistajille realistinen tavoite perusteellisessa saneerauksessa, kun taas A-luokka on lähempänä uudisrakentamisen tasoa. Alla käymme läpi konkreettiset erot määräytymisestä kustannuksiin, pakollisista vaatimuksista rahoitusvaihtoehtoihin.

Miten energiatehokkuusluokat A ja B määräytyvät korjausrakentamisessa?

Energiatehokkuusluokka määräytyy rakennuksen laskennallisen energiankulutuksen eli E-luvun perusteella, joka ilmoitetaan kilowattitunteina lämmitettyä nettoalaa kohden vuodessa (kWh/m²/a). Korjausrakentamisessa luokka lasketaan energiatodistuksessa, jossa otetaan huomioon rakennuksen käyttötarkoitus, sijainti ja lämmitysjärjestelmä. Mitä pienempi E-luku, sitä parempi energiatehokkuusluokka.

Luokat on porrastettu asteikolla A:sta G:hen, ja raja-arvot vaihtelevat rakennustyypeittäin. Esimerkiksi asuinkerrostalossa A-luokka edellyttää selvästi pienempää E-lukua kuin B-luokka. Korjausrakentamisessa lähtötaso on usein D:stä F:ään, joten molempiin luokkiin pääseminen vaatii todellisia toimenpiteitä. EPBD:n uudistuksen myötä energiatehokkuusvaatimukset kiristyvät myös olemassa olevan rakennuskannan osalta, mikä tekee luokituksen ymmärtämisestä entistä tärkeämpää.

E-luku lasketaan standardikäytöllä, joten se ei riipu rakennuksen todellisista asukkaista tai heidän kulutustottumuksistaan. Laskennassa painotetaan käytetyn energian primäärienergiakertoimilla: sähköllä on korkeampi kerroin kuin kaukolämmöllä, mikä tarkoittaa, että sähkölämmitteisessä rakennuksessa A-luokkaan pääseminen vaatii erityisen suuria parannuksia energiatehokkuuteen.

Mitä käytännön toimenpiteitä A-luokka edellyttää B-luokkaan verrattuna?

B-luokkaan pääseminen vaatii tyypillisesti yhden tai kahden merkittävän energiatehokkuustoimenpiteen yhdistämistä, kuten vaipan tiivistämistä ja lämmitysjärjestelmän modernisointia. A-luokka edellyttää sen sijaan lähes kaiken samanaikaista optimointia: rakennusvaipan, ilmanvaihdon, lämmityksen, käyttöveden ja usein myös uusiutuvan energian tuotannon on oltava huippukunnossa.

B-luokan tyypilliset toimenpiteet

A-luokan lisävaatimukset

Käytännössä A-luokan saavuttaminen korjauskohteessa on teknisesti vaativa kokonaisuus. Suunnittelun on oltava integroitua: yksittäinen toimenpide harvoin riittää, vaan eri järjestelmien on toimittava yhteen. Tämä korostaa ammattitaitoisen suunnittelun merkitystä jo hankkeen alkuvaiheessa.

Kuinka paljon kalliimpaa on tavoitella A-luokkaa B-luokan sijaan?

A-luokan tavoittelu on merkittävästi kalliimpaa kuin B-luokkaan tähtääminen korjausrakentamisessa. Kustannusero syntyy pääasiassa laajemmasta toimenpidekokonaisuudesta, vaativammasta suunnittelusta ja kalliimmista teknisistä järjestelmistä. Ero voi olla kymmeniä prosentteja kokonaiskustannuksista, ja se kasvaa sitä suuremmaksi, mitä heikommasta lähtötasosta lähdetään liikkeelle.

Kustannuseroa on vaikea ilmoittaa yksittäisenä lukuna, koska se riippuu voimakkaasti rakennuksen koosta, rakennustavasta, sijainnista ja lähtötilanteesta. Pienessä rivitalokohteessa lisäkustannus voi olla muutamia kymmeniä tuhansia euroja, mutta suuressa asuinkerrostalossa erotus voi nousta huomattavasti suuremmaksi.

On kuitenkin tärkeää tarkastella asiaa elinkaarikustannusten näkökulmasta. A-luokan rakennus kuluttaa selvästi vähemmän energiaa vuosittain, joten energiasäästöt alkavat kuolettaa lisäinvestointia ajan myötä. Takaisinmaksuaika riippuu energian hinnasta, rakennuksen koosta ja valituista teknisistä ratkaisuista. Huolellinen energiataloudellinen laskenta ennen päätöksentekoa on siksi välttämätöntä.

Milloin A-luokka on pakollinen ja milloin B riittää?

Korjausrakentamisessa A-luokka ei ole toistaiseksi yleisesti pakollinen, mutta tietyt tilanteet voivat käytännössä ohjata siihen. B-luokka riittää useimmissa vapaaehtoisissa saneeraushankkeissa, mutta lainsäädäntö ja rahoitusehdot voivat asettaa vähimmäisvaatimuksia, jotka ohjaavat tavoiteltavaan luokkaan.

EU:n EPBD-direktiivin kansallinen toimeenpano on kesäkuussa 2026 eduskuntakäsittelyssä. Direktiivi velvoittaa parantamaan erityisesti ei-asuinrakennusten energiatehokkuutta siten, että vuoteen 2030 mennessä merkittävä osuus heikoimmista rakennuksista on saatava kynnysarvon yläpuolelle. Tämä ei suoraan tarkoita A-luokan vaatimista, mutta se tarkoittaa, että energiatehokkuuden parantaminen tulee pakolliseksi laajemmalle rakennusjoukolle.

Käytännössä A-luokka voi tulla välttämättömäksi seuraavissa tilanteissa:

B-luokka on useimmissa tapauksissa riittävä täyttämään nykymääräysten vähimmäisvaatimukset laajassakin korjaushankkeessa. Suosittelemme aina tarkistamaan hankekohtaisesti voimassa olevat vaatimukset ja tukiehdot, sillä lainsäädäntö on tällä hetkellä aktiivisessa muutosvaiheessa.

Miten energiatehokkuusluokka vaikuttaa rakennuksen arvoon ja myytävyyteen?

Energiatehokkuusluokka vaikuttaa suoraan rakennuksen markkina-arvoon ja myytävyyteen: parempi luokka nostaa kiinteistön arvoa, laskee ostajan kokemia riskejä ja nopeuttaa myyntiä erityisesti silloin, kun energiakustannukset ovat ostajille merkittävä valintakriteeri. A-luokan rakennus on selvästi houkuttelevampi kuin B-luokkainen, mutta B on jo huomattavasti parempi kuin C tai sitä heikompi.

Kaupallisessa kiinteistökannassa energiatehokkuusluokka on noussut keskeiseksi tekijäksi institutionaalisten sijoittajien ja vuokralaisten päätöksenteossa. Suuret yritykset asettavat toimitiloilleen yhä useammin energiatehokkuustavoitteita osana omia kestävyysohjelmiaan, mikä käytännössä tarkoittaa, että heikosti luokitellut kiinteistöt voivat jäädä vuokralaisten listan ulkopuolelle.

Asuinrakentamisen puolella energiatehokkuusluokan vaikutus näkyy erityisesti taloyhtiöiden houkuttelevuudessa. Ostajat ovat yhä tietoisempia asumisen energiakustannuksista, ja energiatodistus on pakollinen asuntokaupan yhteydessä. A- tai B-luokan taloyhtiö erottuu edukseen markkinoilla, ja sen osakkeista voidaan pyytää korkeampaa hintaa kuin vastaavasta, mutta energiatehokkuudeltaan heikommasta kohteesta.

Mitä tukia ja rahoitusvaihtoehtoja on saatavilla eri energiatehokkuusluokille?

Energiatehokkuuden parantamiseen on saatavilla useita tukimuotoja, ja niiden suuruus sekä myöntämisehdot on usein sidottu saavutettavaan energiatehokkuusluokkaan tai energiansäästön määrään. Pääsääntönä on, että mitä parempi luokka tavoitellaan, sitä suurempi tuki on mahdollista saada.

Keskeisimmät tukimuodot

Luokan merkitys tukiehdoissa

Tukien ehdot muuttuvat lainsäädäntöuudistusten myötä, ja energiatehokkuussopimusten puitteissa toteutettavat hankkeet voivat saada erityistä ohjausta ja tukea. A-luokkaan tähtäävät hankkeet ovat usein oikeutettuja suurempiin avustuksiin tai parempiin lainaehtoihin, koska ne tuottavat merkittävimmät pitkäaikaiset energiansäästöt. B-luokan hankkeet voivat silti olla tukikelpoisia, mutta tuen taso voi olla matalampi.

Suosittelemme selvittämään kulloinkin voimassa olevat tukimuodot jo hankkeen suunnitteluvaiheessa, sillä tukiohjelmat muuttuvat ja niissä on usein hakuaikoja. Me Sulin Oy:ssä autamme asiakkaitamme löytämään parhaat rahoitusvaihtoehdot ja suunnittelemaan energiatehokkuusparannukset niin, että ne täyttävät tukiehtojen vaatimukset mahdollisimman tehokkaasti.

Energiatehokkuusluokkien A ja B välinen valinta korjausrakentamisessa on aina hankekohtainen päätös, jossa punnitaan teknisiä mahdollisuuksia, kustannuksia, lainsäädäntövaatimuksia ja kiinteistön pitkän aikavälin arvoa. Asiantunteva energiasuunnittelu on avain onnistuneeseen lopputulokseen. Ota yhteyttä meihin Insinööritoimisto Sulin Oy:ssä, ja asiantuntijamme auttavat sinua valitsemaan oikean tavoitetason sekä suunnittelemaan toimenpiteet kustannustehokkaasti ja määräysten mukaisesti.

Ota yhteyttä

Insinööritoimisto Sulin Oy
Valuraudankuja 8
00700 Helsinki
+358 9 3505 700
myyntipalvelut@sulinoy.fi

Y-tunnus: 2036138-0