Rakennusten kosteusongelmat näkyvät pintamateriaaleissa
Kosteudennoususta kärsivä rakenne paljastuu usein pintarakennekerrosten vaurioitumisena tai pinnan sävymuutoksina.
Kosteusvaurion korjaus alkaa yleensä siten, että kosteudennoususta kärsineen rakenteen pinnoitteet, kuten vanhat laasti- ja maalikerrokset, tulee poistaa mahdollisuuksien mukaan vähintäänkin noin metrin korkeudelta lattiarajasta. Korjaus tulee ulottaa niin pitkälle, että ollaan varmuudella kuivalla alueella. Tämän jälkeen rakenteelle toteutetaan kapillaarikatko soveltuvalla tuotteella sekä valitaan uudet kohteelle soveltuvat pintamateriaalit.
Uudet pintakerrokset tulisi rakentaa siten, että ne antavat rakenteessa olevan kosteuden poistua tehokkaasti. Keim-laastit muodostavat yhdessä Keim-silikaattimaalien kanssa diffuusioavoimen järjestelmän, jossa vesihöyryt pääsevät kulkemaan rakennekerrosten läpi, eikä kosteutta keräänny pintamateriaalien taakse aiheuttamaan uusia vaurioita.
Materiaalien diffuusioavoimuus minimoi kosteusvaurion riskiä
Keim-laastien diffuusiovastusluku μ on yleisesti välillä 8-12. Yleisesti käytössä olevilla saneerauslaasteilla diffuusiovastus on jopa 5-6 kertaa suurempi. Mitä suurempi diffuusiovastus, sitä suurempi on materiaalin kyky vastustaa vesihöyryn kulkeutumista lävitseen. Kun materiaali vastustaa vesihöyryn läpäisyä, kosteus kerääntyy sen sijaan pintamateriaalien taakse ja voi aiheuttaa pahimmillaan ikäviä kosteusvaurioita rakenteisiin.
Maaleista tuttu sd-arvo saadaan kertomalla diffuusiovastusluku μ materiaalin paksuudella metreinä. Sd-arvo kuvastaa vesihöyryn vastusta ilmapatjan läpi. Esimerkiksi 20 mm laastikerros, jonka μ-arvo on 11, antaa sd-arvoksi 11 x 0,02 = 0,22. Tämä vastaa siis 0,22 m paksua ilmakerrosta, joka vastustaa vesihöyryn kulkua.
Ota yhteyttä ja kysy lisää tai pyydä korjausohje!
